Syyspurjehdus 14.-15.9.

Muutaman Lutusen teki mieli päästä purjehtimaan, joten he päättivät järjestää Lutusille syyspurjehduksen. Lopulta meillä oli reissussa mukana 7 henkeä, kun yhdelle osallistujista nousi kuume purjehdusta edeltävänä yönä.

Aluksena toimi Lauritsalan Siniveljien purjevene Myrskylintu II. Kuvassa vene on Ilkonsaaren venelaiturissa.

Matkaan lähdettiin lauantai aamuna Luukkaanrannan venesatamasta. Alkuun käytiin läpi veneessä toimimiseen liittyvät perussäännöt ja toimet, koska osallistujistamme kolme oli purjehtinut aikaisemmin ja neljä oli ensimmäistä kertaa purjeveneessä. Kun oli käyty läpi miten veneessä toimitaan ja mitä tehdään, jos joku putoaa yli laidan, oli aika pakata vene ja lähteä matkaan.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli purjehtia ensin Päihäniemeen, jossa sijaitsee Lauritsalan partiotuen leirialue, ja syödä siellä lounas. Koska tuuliolosuhteet olivat suotuisat ja matka taittui huomattavasti varauduttua nopeammin, jatkoimme kuitenkin suoraan Päihäniemen ohi kohti seuraavaa suunniteltua pysähdyspaikkaa, Ilkonsaarta. Vastatuulesta ja sisävesille epätyypillisen suuresta aallokosta huolimatta matka jatkui edelleen joutuisasti ja olimme Ilkonsaaressa vähän puolenpäivän jälkeen.

Saimaan pinta oli todella matalalla, joten Ilkonsaaren itäpuolen matalikolla pystyi kävelemään kastelematta jalkoja.

Koska kello oli vielä vähän ja oletetun huomattavasti myöhemmän lounasmahdollisuuden olimme syöneet purjehtiessa välipalan, päätimme lähteä tutustumaan Ilkonsaaren luontopolkuun ja skiittoihin vielä ennen kuin alkaisimme valmistamaan lounasta. Matkalla lähimmälle skiitalle selvitimme nopeasti, mitä skiitat ovat ja miksi niitä on rakennettu useampia muutaman sadan metrin päähän toisistaan.

Skiitta (venäjäksi: skit, kreikaksi: skiti, englanniksi: skete) on tyypillisesti sen varhaisimmassa muodossaan pienen kirkon ympärille ryhmittyneiden keljoissa asuvien yleensä munkkien yhteisö, kilvoituspaikka, eräänlainen pienoisluostari, joka kuuluu jonkun suuremman luostarin alaisuuteen. Munkit elävät skiitoissa joko kinobioottisessa yhteisössä tai erakkoina, jolloin jokainen harrastaa omaa rukoussääntöään ja elää erillään muista. (Lähde: ortodoksi.net)

Kun olimme aikamme ihastelleet skiittoja ja kävelleet ensin luontopolkua pitkin saaren toiseen päähän ja sen jälkeen vaihtoehtoista reittiä pitkin takaisin veneen luo, aloimme valmistaa kevyttä lounasta viereisellä nuotiopaikalla. Päätimme syödä vain kevyen lounaan, koska seuraava kohteemme oli vain vähän matkan päässä odottava Päihäniemi. Koska matkamme kulki Ilkonselkää takaisinpäin ja tullessa meillä oli ollut todella kova vastatuuli, odotimme mahtavaa myötätuulta ja ripeästi sujuvaa siirtymää.

Myötätuuleen surfatessa oli aikaa suoristaa jalat ja ihailla maisemia.

Matka Päihäniemeen vei lopulta 45 minuuttia ja keskinopeutemme oli 6 solmua, joten veikkauksemme nopeasta siirtymästä osuivat oikeaan. Päihäniemeen saavuttuamme laitoimme kämpän kamiinaan tulet ja kannen yli pyyhkineiden aaltojen kastelemat varusteet kämppään kuivumaan. Olimme luvanneet tehdä vastapalvelukseksi kämpän lainasta puutalkoot kämpällä ja seuraavaksi kävimme tämän urakan kimppuun. Puutalkoiden lomassa laitoimme saunan lämpiämään.

Myrskylintu II Päihäniemen laiturissa.

Puutalkoiden jälkeen söimme päivällistä ja päivällisen jälkeen oli vuorossa sauna ja pulahdus virkistävässä Saimaassa. Kun erittäin täyttävästä päivällisestä ja saunasta päästiin, olivat kaikki niin väsyneitä ja täysiä ettei kenenkään tehnyt mieli iltapalaa. Sovimme että syömme letut joku toinen kerta ja menimme nukkumaan. Allekirjoittanut sammui kuin saunalyhty ja heräsi vasta herätykseen, mutta ilmeisesti kaikki eivät olleet nukkuneet yhtä hyvin.

Uimaan tullessamme huomasimme kuutamon oliven todella komea ja pääsimmekin mahtavalle kuutamouinnille.

Sunnuntaina meitä odotti paluu satamaan. Yön aikana tuuli oli kääntynyt ja meillä oli taas vastatuuli, joten pääsimme taas luovimaan ja aallokkin oli mahtava. Lauantain aurinkoinen keli oli vaihtunut kaatosateeseen ja taivaalta satanut vesi ja aallokon kannen yli heittämät pärskäät kastelivat kaikki todella tehokkaasti ja meininki alkoi muistuttamaan todellista purjehdusta. On märkää, tuulee niin pirusti ja jos katsot väärään aikaan väärään suuntaan, saat suun täyteen tässä tapauksessa järvivettä. Hauskasta kelistä johtuen paluumatkalta ei ole kuvia, koska puhelinta ei uskaltanut ottaa pois taskusta ettei se vain päätyisi Saimaaseen.

Lopulta pääsimme vaatteet märkinä takaisin satamaan ja oli aika huoltaa vene ja viedä purjeet kuivumaan. Ilmeisesti kaikilla oli märästä kelistä huolimatta hauskaa ja uudetkin purjehtijat oppivat kaikki ainakin jotain. Kipparina toimi Lauri Kouvo ja allekirjoittanut auttoi purjehduksen järjestelyissä.